15.12.2017

Hääbolero




Viime kesänä ystävä kertoi menevänsä naimisiin loppuvuoden puolella. Heti kävi mielessä ajatus, että olisipa mukava neuloa morsiamelle huivi tai bolero hartioita lämmittämään. Ei tarvinnut sekuntiakaan miettiä, kun hän kysyi haluaisinko neuloa hänelle boleron.
Langaksi valitsimme ihanan pehmeän, ohuen ja lämpimän Kid-Silkin, joka on mohair super kidin ja silkin sekoitus. Lankaa oli aivan ihana neuloa, niin lämmintä ja pehmeää! Ensiksi yritin etsiä boleroon molempia miellyttävää valmista ohjetta, mutta heikoin tuloksin. Lopulta laitoin morsiamelle linkin Dropsin pitsineulekantaan, josta hän valitsi mieleisensä pitsin. Malliksi ehdotin helposti muokattavissa olevaa hihasta hihaan neulottavaa perusboleroa virkatulla pitsireunuksella. Olen pariin kertaan tehnyt tälläisen boleron, yhden ohjeella ja yhden ilman ohjetta, joten oli aika varma olo lähteä tälläkin kertaa ilman ohjetta liikkeelle. 

Meinasin neuloa boleron ensiksi hihasta hihaan vanhaan tapaan mutta en halunnut pitsin menevän hihoissa eripäin, joten päädyin neulomaan boleron hihoista selän keskelle, jossa silmukoin osat yhteen. Toteutus onnistui mielestäni varsin hyvin. Ainoa ongelma oli selkäkappaleen pituuden arvioiminen, sillä välimatkan takia oli vain ihan muutama mahdollisuus sovittaa boleroa morsiamen päälle ja yhden sovituksen hän unohtikin hääkiireissään.  Onneksi kaveripiiristä löytyi yksi, jolla oli saman pituinen selkä ja hän suostui seisomaan mallinukkena, kun toisen ystävän kanssa mallailimme kappaleita hänen päälleen. Isot kiitokset sinulle, jos luet tätä! 

Häiden aatonaattona morsian kävi hakemassa valmiin boleron minulta. Jännitti ihan tosi paljon, kun hän sovitti boleroa päälle. Jos se olisi ollut ihan väärän kokoinen, ei olisi ollut enää aikaa ruveta sitä uudelleen neulomaan, koska Kid-Silkiä on aivan mahdotonta purkaa. Onneksi bolero oli kuitenkin lähes täydellisen kokoinen, hieman sisäreuna kiristi mutta sen kanssa pystyi kuitenkin olemaan. Hihat tuntuivat molemmista hitusen liian lyhyiltä ja niiden takia oli hieman paha mieli häihin saakka. Molemmilla taisi olla hieman sellainen "no kai tää on ihan ok" olo. Mutta kun morsian hääpäivänään asteli kirkon käytävää pitkin sulhasensa luo, huokasin helpotuksesta, sillä hihat näyttivät juuri oikean mittaisilta. Ihan kuin olisivat alunperin tarkoitettukin noin. Ja mikä tärkeintä, morsiankin oli lopulta tyytyväinen boleroon! 





15.11.2017

Adidas-sukat



Vaikka lumi jo hiljalleen satelee maahan, niin on pakko esitellä nämä syksyllä kuvatut sukat. Neuloin sukat pikkusiskolle joululahjaksi viime vuonna. Sain jo lähes kaksi vuotta sitten toiveen pitkistä sukista, joissa olisi kolme raitaa ja Adidaksen logo. Heti aloin innoissani neulomaan ja ensimmäisen sukan neulottuani tajusin, että se on niin kapea ettei mahdu siskoni jalkaan, vaikka hänellä onkin sirot sääret. Kaapin perukoilla se lojui sitten vuoden, ennen kuin jaksoin uudestaan innostua. Tällä kertaa yritin kuitenkin mitoittaa sukan siskon jalkaan sopivaksi ja aika hyvin siinä onnistuinkin. Hieman olisi saanut nilkasta olla istuvampi mutta ei ainakaan purista.

Logon silmukoin jälkeenpäin sukan varteen. Kun kuvion haluaa vain tiettyyn kohtaan neuletta, on helpompi silmukoida kuin tehdä kirjoneuleella. Ensimmäiseen sukkaan silmukoin logon vasta sukan ollessa kokonaan valmis, toista tehdessäni silmukoin jo ennen kantapäätä. Silmukointi on helpompaa kun saa käden molemmista suunnista työn molemmille puolille. Mutta on se sen verran näpertämistä, että ei ole minun lempipuuhaa. Ihan liian paljon pääteltäviä lankoja, vaikka ne yrittikin minimoida ihan minimiin.

Reilu kuukausi sitten olin kotona käymässä ja yllätyin ja ilahduin kun näin siskon jalassa nämä sukat. Olin jo itse kerennyt unohtamaan, että tämmöisetkin on tullu tehtyä. Kiva kun sisko ei ole unohtanut ja sukat on edelleen käytössä.

23.9.2017

Kastemekosta taivasmekoksi




Jo ihan raskauden alkuvaiheilla aloin miettimään, että entä jos neuloisin itse kastemekon tulevalle vauvalle. Mekon, mikä päällä jokainen lapsemme kastettaisiin ja kenties ehkä lapsenlapsemmekin. Loppuraskaudesta aloinkin etsimään sopivaa ohjetta, ja muutaman viikon etsinnöiden jälkeen päädyin Ullaneuleen ohjeeseen Laulu kuusesta. Kaunis pitsi ja helposti muokattava ohje, eli juuri sellainen mitä etsinkin. Langaksi ostin BC Garnin Jaipur Finoa, ihanaa ohutta ja kiiltävää silkkilankaa. 

Neuloin kastemekkoa pääosin aina öisin, kun en saanut nukuttua järkyttävän kutinan, kipeitten lonkkien tai mahassa mylläävän pojan vuoksi. Haaveilin ja unelmoin. Mietin, millaista vauva-arki olisi, millainen luonne pojallamme tulisi olemaan? Mietin, millaiset olisivat ristiäiset, itkisikö vauva vaiko kenties nukkuisi? Ennen synnytystä jokaiseen silmukkaan on neulottu mukaan paljon rakkautta, toivoa ja iloa.

Kun poikamme syntyi 24.4. torstaiaamuna, kävi heti selväksi, että luultavasti mitkään unelmamme eivät toteudu tämän lapsen kohdalla. Ja niin siinä sitten kävi, kaksitoista tuntia myöhemmin kuulimme sanat, joita ei kenenkään vanhempien pitäisi kuulla. Poikamme oli kuollut. 


Kun lopulta kotiuduimme sairaalasta tyhjään kotiin, ajattelin ensin, että en pysty neulomaan mekkoa loppuun. Suunnittelin laittavani koko työn pussiin ja kaappiin, kunnes ehkä joskus neuloisin sen loppuun seuraavaa lasta odottaessa. Onneksi läheiset rohkaisivat neulomaan mekon valmiiksi, keskeneräiseksi se luultavasti olisi jäänyt. Ikinä ei ole puikot ja lanka tuntuneet niin vierailta ja omiin käsiini kuulumattomilta kuin tätä kastemekkoa valmiiksi neuloessani. Ja kyllähän se käsialassa näkyy, suru ja ahdistus. Äitienpäivänä neulotut hihat ovat aivan järkyttävän epätasaiset verrattuna ennen synnytystä ja Leevin kuolemaa neulottuun yläosaan. 



Ahdisti aivan älyttömästi neuloa tätä, mutta vielä enemmän ahdisti saada mekko valmiiksi. Älysin, että en ikinä pystyisi käyttämään tätä mekkoa muilla lapsillamme kastemekkona, joten tein päätöksen, että Leevi haudataan tämä mekko päällä. Neulominen oli kuitenkin hyvää surutyötä ja siinä samalla pystyin käsittelemään sitä, että tämä oli viimeinen neule Leeville. Reilu 5kk sitten lähdimme hakemaan poikaamme Kuopiosta Jyväskylään. Miehen, äitin ja anopin kanssa puimme Leeville valkoisen bodyn, serkkujen käyttämät pienet sukkahousut ja tämän neulomani kastemekon, josta olikin tullut taivasmekko. Ainoa itsetehty neule, jonka pääsin pukemaan lapseni ylle. 



28.8.2017

Soulmates




Nämä sukat saivat alkunsa jo alkuvuodesta, mutta valmistuivat vasta pari viikkoa sitten. Vaikka yleensä olenkin nopea neulomaan sukkia, niin joskus käy näin, että ensimmäinen sukka valmistuu päivässä ja toisen valmiiksi saamiseen menee puoli vuotta. Eikä se aika mene neulomiseen, vaan siihen, että jostain syystä ei ole motivaatiota neuloa toista sukkaa heti. Mallissa ja langassa ei ollut tällä kertaa mitään vikaa, syy oli ehkä siinä makkarankuorta muistuttavassa lopputuloksessa. Sukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat Soulmatesit, jotka ovat ehkä kauneimmat pitsisukat, mitä olen neulonut. Ja niin mukavat neuloa, kun joka kerroksella saa tehdä kavennuksia ja lisäyksiä, ei tarvitse neuloa niitä tylsiä välikerroksia. Kärkikavennuksetkin tein jopa ohjeen mukaan, enkä alkanut soveltamaan niin kuin normaalisti. Ja ihan nätithän noista noinkin tuli. 


Sukat olivat valmistuessaan ihan onnettoman näköiset. Etupuolen pitsi veti niitä kasaan niin, että vain hyvällä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan ne sukiksi. Lopulta kuukausi sitten aloin googletella sukkaplokkeja ja päädyin tekemään sellaiset itse, koska valmiit ovat niin hintavia. Ostin taivuteltavia leikkuulautoja, piirsin valmiista hyvin muotoutuneista sukista mallit ja leikkasin. Kastelin sukat märiksi ja venytin kuivumaan sukkablokin päälle. Kuivumisen jälkeen sukat olivat kuin ihan eri sukat. Pitsi oli auennut kauniisti ja sukka näytti sukalta, niin kuin kuuluukin. Jatkossa tulen aina viimeistelemään pitsi- ja palmikkosukat sukkaplokkien avulla. Ja ehkä joskus ostan ne ihan oikeat plokit näiden itsetehtyjen tilalle.



 

21.8.2017

Broken seed





Ystävä valmistui keväällä lastenohjaajaksi ja lahjakiellosta huolimatta halusin neuloa hänelle sukat. Päätin, että uusia lankoja en saa ostaa, vaan langat on löydyttävä omista varastoista. Lopulta päädyin valkoiseen 7 veljekseen ja sinisävytteiseen polarikseen. Malliksi valikoitui ihanan eläväinen broken seed. Tämä malli on mielestäni erittäin hyvä, jos haluaa neuloa jotain muuta kuin perussukkaa, mutta ei uskalla tarttua vielä kovin haastaviin ohjeisiin. Ei tarvitse osata kuin nurja ja oikea silmukka, jotta nämä sukat pystyy neulomaan. Joten jos osaa perussukat tehdä, osaa myös nämä. Resorin, kantapään ja kärkikavennukset voi tehdä oman mielen mukaan.

Broken seed -mallikerran ohje:
1. krs oikeaa (valkoinen)
2. krs 1o 1n (polaris)
3. krs oikeaa (valkoinen)
4. krs 1n 1o (polaris)

10.8.2017

Värikkäät parvekesukat


Harmaan, sateisen ja ankean syksyn piristykseksi tein itselleni värikkäät parvekesukat. Tykkään istua parvekkeella ja hengitellä raikasta ilmaa (silloin, kun naapurit eivät tupakoi..) ja nyt syksyn tullen ilmat alkavat olla tarpeeksi viileitä villasukkia varten. Sukat ovat ihan perussukat ilman mitään ohjeita neulottu ja sen kyllä huomaa. Koska tapanani ei ole ollut kirjoittaa mitään muistiinpanoja tekemistäni perussukista, on lopputuloksena usein erikokoiset sukat. Muistamista ei yhtään helpota se, että monesti saattaa mennä montakin viikkoa ennen kuin saan neulottua toisen sukan. Varret ovat selvästi eripariset ja kärkikavennuksista tuli erilaiset, koska en muistanut monenko kerroksen välein tein kavennukset edelliseen sukkaan. Mutta kaikesta huolimatta sukista tuli ihanat väriterapiasukat. Pelkkä vilkaisu omiin jalkoihin piristää mieltä juuri niin kuin tahdoinkin. 





31.7.2017

Liikaa keskeneräisiä




Pari yötä sitten aloittaessani taas uutta sukkaa havahduin siihen, että minulla on keskeneräisiä töitä jälleen kerran aivan liikaa. Olen heinäkuun aikana aloittanut 12 uutta projektia ja ainoastaan kolmet sukat on neulottu valmiiksi asti. Tekeillä on tällä hetkellä 8 paria sukkia, joista ainakin yksi menee kokonaan purkuun. Niiden lisäksi olen aloittanut vielä yhden huivin ja yhden paidan. Päätin, että en saa aloittaa uutta neuletta ennen kuin nämä kaikki on neulottu valmiiksi. Tämä tietää pakonomaista neulomista muutaman viikon, sillä mielessä on jo monen monta uutta projektia, jotka haluaisin jo saada alkuun. Mm. pari villahaalaria ystävien tuleville vauvoille, kummipojalle neulehuppari ja miehelle sukat ja paita. 


Tämä Lankamaailmasta ostamani Filcolana Arwetta Classic on uusi lankatuttavuus minulle. Lanka on ihanan ohutta ja pehmeää ja pitäisi kestää myös sukkalankana, sillä merinovillan sekaan on laitettu nylonia. Tulossa on itselle vihrät sukat Niina Laitisen mallilla Kuusamat. Toiset vihreät menevät kokonaan purkuun, sillä malli ei näyttänyt omaan silmään kivalle, kenties liikaa silmukoita. Siniset sukat ovat menossa anopilleni, joka itseasiassa maksoi nämä langatkin.


Tämä lanka on myös uusi tuttavuus Lankamaailmasta. Novitan Nallen paksuista, mutta paljon ihanamman tuntuista. Rakastan värejä ja monesti jokin pieni värikäs yksityiskohta piristää mieltä erittäin paljon. Näistä onkin tulossa syksyn sateiden ja ankeuden keskelle piristyssukat.


Novitan Nallesta tulossa äitille ja pikkusiskolle sukkia. Vaaleanpunaiset menevät purkuun, koska onnistuin laskemaan silmukat väärin niin pahasti, että sukka on tällä hetkellä ainakin kokoa ellei kahtakin liian suuri. Onneksi olen tottunut purkamaan ja aloittamaan saman sukan moneen kertaan uudestaan. Ei niin paljon harmita, jos tulee pieniä tai joskus vähän isompiakin mokia. Harmaat sukat ovat pikkusiskolle, johon hän itse valitsi malliksi Kuusamat. Raitasukkiin kokeilen jälkikäteen tehtävää kantapäätä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, montako kertaa menee uusiksi.


Ihanan vihreää merinovillaa, josta tulossa itselle huivi. Tein kesäkuussa ensimmäisen huivin ja tykästyin tähän tapaan aloittaa työ toisesta kulmasta ja jokaisella kerroksella toisella sivulla lisäillä ja toisella kaventaa silmukoita.


Olen jo pitkään halunnu tehdä itselleni paidan, jota kehtaisin myös käyttää. Olen vuosia sitten tehnyt yhden paidan, mutta kuivasin sen kerran väärin ja hihat venähtivät varmaan parikymmentä senttiä. Toivottavasti tästä neuletakista tulisi kiva ja juuri sopivan kokoinen. Lanka on ainakin ihanan pehmeää, merinovillaa jälleen. Aluksi oli tarkoitus tehdä erilainen paita yksinkertaisesta langasta, mutta olisin joutunut säätämään silmukkamäärien kanssa niin paljon koko ajan, joten etsin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta itselleni uuden ohjeen.



Viimeisenä hännänhuippuna on kohta puolivuotta pariaan odottanut Dropsin Fabelista neulottu sukka ystävällä. Mallina on Niina Laitisen Soulmates, joka on mielestäni erittäin kaunis. Mielenkiintoista nähdä, onnistunko neulomaan parista täsmälleen samanlaisen. Aikaa on kulunut niin paljon, että joudun kaikki silmukkamäärät ja muut laskemaan valmiista sukasta, sillä en tietenkään ole kirjoittanut mitään muistiinpanoja ylös. Pitäisi opetella ja tehdä siitä tapa, jotta tämmöisissä tilanteissa olisi helppo vain lukea montako silmukkaa aloituksessa, miten tein kiilakavennukset ja kärkikavennukset ym.

Tarkoitus olisi saada nämä kaikki elokuun loppuun mennessä valmiiksi, jotta ehtisin ennen ystävien vauvojen syntymää neuloa lupaamani villahaalarit.

21.7.2017

Vihreät perussukat







Joskus käy niin, että jokin lanka on kerällä niin ihanaa, että sitä on pakko ostaa, mutta sitten siitä ei meinaa saada aikaiseksi oikein mitään. Tämän langan kohdalla kävi juuri niin. Aloitin itselleni varmaan kolmet erilaiset sukat mutta mikään malli ei inspiroinut neulomaan sukkaa valmiiksi asti. Lopulta päädyin neulomaan aivan tavalliset perussukat miehen pikkusiskolle. Ja kai se on myönnettävä, että monesti värillisestä langasta saa kaikkein kauneimmat sukat juuri näin, ilman pitsejä tai palmikkoja.

14.7.2017

Ristiäislahja kummitytölle





Aloitin tämän vauvanpeiton neulomisen miehen siskon vauvalle jo ennen pikkuneidin syntymää. Ja kun meitä pyydettiin kummeiksi, olikin lahjasta kätevästi jo puolet valmiina. Kaveriksi neuloin perinteiset junasukat ja sujautin kassiin vielä vauvakirjankin. Tyttö sai viime sunnuntaina kasteessa nimen Helga. 
Neuloin molemmat neuleet Novitan Baby Woolista. Lanka on ihanan pehmeää merinovillaa eikä kovin kallistakaa, joten käytän sitä monesti pieniin vauvaneuleisiin. Peittoa neuloessani tajusin kunnolla, miten suuri merkitys langan värjäyserällä onkaan. Aloitin nimittäin peiton kotoa löytyvästä jämäkerästä ja hain vasta sen jälkeen kaupasta lisää lankaa. Ja vaikka lanka olikin saman valmistajan ihan samaa lankaa, niin väri oli aivan eri. En kuitenkaan jaksanut purkaa niitä muutamaa senttiä, vaan jätin värieron muistutukseksi itselle, että jatkossa aina isoon työhön ostaessani muistan tarkistaa lankojen olevan samaa värjäyserää. Peitosta oli tarkoitus tulla vauvalle sopivan kokoinen peitto, mutta laskut menivätkin hiukan pieleen ja peitto menee vielä taaperokokoiselle lapsellekin. Ei jää ainakaan ihan heti pieneksi, vaan kulkee lapsen mukana toivottavasti ensimmäiset vuodet.

11.7.2017

Pettämätön pikkulaukku kesäksi





Tein kesäksi itselleni pienen laukun. Juuri sopivan kokoinen niille muutamille tavaroille, joita lähes aina kantaa mukana. Kännykkä, lompakko, aurinkolasit, mahdollisesti pieni lankakerä ja puikot..
Neuloin laukun Kaupunkilangan Kioski-langasta, joka on ihanan tuntuista puuvillaa. Helmineule antaa laukulle hauskan pinnan, ja muutama kaveri onkin kommentoinut, että se ei edes näytä neulotulta.
Sisävuoreen halusin jotain pirteää kagasta ja Versolta tilasin ihanaa Mummulan tuntua värinä niitty. Kiikutin laukun ja kankaan ystävälleni, joka ompeli laukun sisäosasta juuri sellaisen kuin halusin. Kapean nahkahihnan nappasin toisesta laukusta ja jonkun aikaa sain taistella, ennen kuin löysin sopivan tavan kiinnittää hihna laukkuun. Kerran jo luovutinkin, ja viskasin laukun parvekkeen nurkkaan mutta seuraavana aamuna se oikea tapa jo löytyikin.
Laukusta tuli juuri sellainen kuin pitikin ja sitä käyttäessä tulee aina hyvä mieli.